maanantai 3. elokuuta 2015

ISABEL ALLENDE: RAKKAUS JA VARJO

Maa: Chile
Maanosa: Etelä-Amerikka
Tapahtuma-aika: Vallankaappauksen jälkeen, n.1970-luvulla

ISABEL ALLENDE: RAKKAUS JA VARJO ( DE AMOR Y DE SOMBRA,1984.)

Isabel Allende on äitini lempikirjailijoita, ja olen nähnyt hänen kirjojaan perheeni kirjahyllyssä. Vasta nyt, 24-vuotiaana, luin Allendia ensimmäistä kertaa. Ja ihastuin täysillä. Tämä on yksi parhaimmista kirjoista, joita olen lukenut. Varmasti luen Allendea uudelleen. Seuraavana tarkoitus on lukea Allenden tunnetuin teos Henkien talo. Tällä hetkellä luen Gabriel Garcia Marquezia, joka edustaa myös maagista realismia.

Allenden tarinointi tempaa mukaansa - Allende yhdistää taitavasti realisimia ja magiikkaa. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja heihin kiintyy. Itse pidän hyvän kirjan merkkinä sitä, että lukija tavallaan kiintyy hahmoihin ja kirjan lopussa ei haluaisi sanoa hahmoille hyvästejä. En ennen kirjan lukemista juurikaan tiennyt Chilen vallankaappauksesta. Luin Internetistä joitakin artikkeleita vallankumoukseen liittyen. Heikko tietoni liittyen Chileen ei kuitenkaan vaikuttanut kirjasta nauttimiseen. Allende ei muuten koskaan mainitse kirjan kertovan juuri Chilestä, mutta itse ainakin päättelin sen kertovan tilanteesta vallankaappauksen jälkeen. Allenden ja vallankaappauksen suhde on läheinen, sillä vallasta syösty presidentti Salvador Allende oli hänen enonsa. Vallankaappauksen jälkeen Allende joutui muuttamaan pois Chilestä, sillä Allenden sukulaiset eivät varmasti olleet sotilasjuntan aikana turvassa Chilessä.

Tarinan päähahmot ovat toimittaja Irene Beltran ja  työtön psykologi Francisco Leal. Irene pestaa Franciscon valokuvaajaksi ja apulaisekseen. Irene on kasvanut rikkaassa ja hyväosaisessa perheessä. Hänen äitinsä on yrittänyt suojella tytärtään maailman pahuudelta. Hänen äitinsä pitää vallankaappausta hyvänä asiana, sillä Salvador Allende olisi vienyt maan sosialismiin. Irenen äiti sulkee silmänsä maailman pahuudelta, vaikka näkee todistuksia siitä omilla silmillään. Irenen perheessä on kuitenkin yksi virhe - hänen vanhempansa eivät rakastaneet toisiaan. Irene on kihloissa sotilaan nimeltä Gustavon kanssa.

Franciscon perhe on Irenen perheen vastakohta. Franciscon vanhemmat saapuivat Chileen Espanjan sisällissodan jälkeen. Franciscon isä on entinen sosialisti/kommunisti, myöhemmin anarkisti. Äiti on taas harras katolinen. Franciscolla on lisäksi kaksi vanhempaa veljeä. Koko perhe taistelee Chilen sotilasjunttaa vastaan omilla tavoillaan. Francisco ja hänen veljensä toimivat maanalaisessa järjestössä, joka yrittää vastustaa parhaansa mukaan sotilasjunttaa. Lealin perhe on köyhä, mutta he rakastavat ja tukevat toisiaan joka tilanteessa.

Tarinan keskeinen perhe on myös Ranquielon perhe - erityisesti perheen tytär Evangelina. Evangelina ei ole perheen biologinen tytär, vaan kahden perheen tyttäret vaihtuivat sairaalassa. Nämä kaksi perhettä kasvattavat tyttäret kuin ominaan ja molemmat tytöt nimetään Evangelinoiksi, Evangelina alkaa saada outoja kohtauksia, jotka alkavat kiinnostaa lähiseudun ihmisiä. Jotkut pitävät Evangelinaa uutena pyhimyksenä. Erinäisitä tapahtumista johtuen armeijan miehet vievät Evangelinan kuulusteltaviksi ja eikä hän palaa kotiin.

Irene ja Francisco alkavat tutkia Evangelinan katoamista. Tutkimuksen aikana Irenelle selviää  totuus juntasta... ihmisten katoamiset, joukkohaudat ja ihmisten pelko. Koko Irenen perusolemus järkkyy. Tämän lisäksi myös Irene ja Francisco rakastuvat. Kirja on ennen kaikkea tarina rakkaudesta ja sen voimasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti